Tiivis yhteistyö julkisen ja yksityisen välillä on kansalaisten etu
Vaikka julkisen ja yksityisten sektorin yhteistyö onkin pitkässä juoksussa vahvistunut, on sekä keskustelussa että käytännössä vielä parannettavaa.
”Juuri nyt tarvitaan lisää vuoropuhelua ja yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi erikoissairaanhoidossa on erittäin pitkät jonot ja samaan aikaan hyvinvointialueet karsivat ostopalveluista, vaikka ne todistetusti voivat olla laadukkain ja kustannustehokkain vaihtoehto”, HALIn toimitusjohtaja Sanna Aunesluoma aloittaa.
Kansalaisten luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on Kansalaispulssi-kyselyn mukaan ennätyksellisen alhaisella tasolla.
”Kansalaiset kantavat huolta siitä, saavatko he oikea-aikaisesti sitä hoitoa ja hoivaa, jota tarvitsevat. On nyt kaikkien sote-toimijoiden ja -päättäjien yhteinen savotta varmistaa, että luottamus järjestelmäämme palautuu.”
Kustannusten ja kiireen siirtäminen ei toimi, vaan on pois asiakkailta
Aunesluoman mukaan tyyppiesimerkki ei-asiakaslähtöisestä huonosta toimintatavasta on se, että hauraat, muistisairaat ikäihmiset saattavat joutua odottamaan hoivakotipaikkaa erikoissairaanhoidossa, kun hyvinvointialueet vähentävät ympärivuorokautisen hoivan ostopalveluista.
”Erikoissairaanhoito on paitsi väärä paikka ikääntyneelle, myös hoivakotia kalliimpi vaihtoehto. Tällaisesta osaoptimoinnista, jossa ruuhkaa siirretään paikasta toiseen, tulee päästä eroon.”
HALIn mukaan parempia ja tehokkaampia toimintamallejakin on.
”Vaikka kyse on ihmisistä, kyse on totta kai myös rahasta. Meidän tulee saada sosiaali- ja terveydenhuollon rahat riittämään. Jotta se onnistuu, palveluiden hintaa ja laatua täytyy pystyä vertailemaan myös julkisella puolella.”
Aunesluoma toivoo, että myös lainsäädäntö mahdollistaa riittävän joustavuuden, jotta asiakkaiden palvelutarpeeseen vastaaminen ei romutu sääntelyn takia.
Tätä varten HALI ehdottaa useiden alaa koskevien normien purkua liittyen lääkäreiden ja muiden sote-ammattilaisten työn priorisointiin, henkilöstön pätevyysvaatimuksiin ja mitoitukseen, ulkomaiseen rekrytointiin sekä sote-palveluntuottajien kapasiteetin ja osaamisen hyödyntämiseen.
”Hallituksen tehtävä on tehdä alan säätelystä mahdollistavampaa ja varmistaa, että kaikkia toimijoita hyödynnetään tarvittavien palvelujen tuottamiseen”, hän summaa.