Hukkalämmössä on valtava potentiaali
Porvoolainen IOTOI Oy on kehittänyt yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa uusia ratkaisuja eri lähteistä tulevan hukkalämmön hyödyntämiseen kaukolämpöverkon piirissä olevien kiinteistöjen lämmittämisessä.
Yksinkertaisesti kuvattuna perinteinen kaukolämpöverkko käsittää kaksi erillistä putkistoa oheislaitteineen. Menopuoli siirtää yli 90-asteiseksi kuumennetun veden avulla lämmön voimalaitokselta käyttökohteisiin. Siitä erillään oleva paluupuoli siirtää 45-50 asteiseksi jäähtyneen veden takaisin voimalaitokselle.
Porvoolaisyrityksen PIP3 -ratkaisussa lämmitettävään kiinteistöön tuleekin kolme putkea, ja lämmön toimittamiseen käytetään kaukolämpöjärjestelmän kumpaakin puolta. Kun myös paluuputkistoa käytetään lämmön syöttö- ja jakelukanavana, paranee järjestelmän energiatehokkuus merkittävästi. Porvoon Keskuskoulua lämmitetään nyt kolmatta talvea uudella tekniikalla, ja tulokset puhuvat puolestaan.
”Ennen kiinteistö käytti lämmitysenergiaa noin tuhat megawattituntia vuodessa”, kertoo IOTOI Oy:n toimitusjohtaja Johnny Holmström. ”Lämpimän menopuolen kaukolämmön kulutus on pudonnut noin 100 megawattituntiin vuodessa, ja järjestelmä käyttää paluulämpöä noin 800 megawattituntia. Eli käytännössä koulu lämpenee lähes kokonaan paluulämmöllä.”
Järjestelmä sopii sekä korjaus- että uudisrakennuskohteisiin. Yhden lisäputken, lämmönsiirtimen, vesipumpun ja automatiikan asentaminen ei ole merkittävä lisäkustannus suhteessa saavutettaviin hyötyihin. Ne näkyvät muuallakin kuin kiinteistönomistajan kukkarossa.
”Lähes kaikki energiayhtiöt tavoittelevat paluuputkissa virtaavan veden lämpötilan laskemista. Siitä on hyötyä esimerkiksi lämpövoimalaitosten savukaasupesurien toiminnassa, hyötysuhteissa, verkon käyttökustannuksissa sekä lämpöhäviöissä. Mikäli hyötyjä jaetaan myös energiayhtiöiden asiakkaille, voi kaukolämmöllä olla edessään uusi renessanssi.”
Uusissa ratkaisuissa paluuverkkoon voidaan myös liittää erilaisia hukkalämmön tuottajia. Yli 45-asteista lämpöä saadaan talteen esimerkiksi teollisuuslaitosten tarvitsemista jäädytysjärjestelmistä, ruokakaupoista sekä jää- ja uimahalleista.
Miksi lämmittää vettä sata-asteiseksi, kun 40 astettakin riittää?
”Miksi lämmittää vettä sata-asteiseksi, kun 40 astettakin riittää? Se vaatii sitä, että verkkoa ohjataan fiksummin ja reaaliajassa. Energiayhtiöiltä muutos vaatii astumista lähemmäs asiakasta, eli muutosta voimalaitoskeskeisestä ajattelusta palveluliiketoiminnan kehittämiseen yhdessä asiakkaiden kanssa. Verkkoa on avattava niin, että lämpöä voidaan sekä ostaa että myydä.”