Maivita auttaa irti päihdeongelmasta ja antaa vahvaa vertaistukea

Yrittäjänä toimiva Sami päätti hakeutua hoitoon noin vuosi sitten, kun hän koki täyden romahduksen ja päätti, että juominen täytyy saada loppumaan kokonaan. Samille Maivita tarjosi toipumiseen sopivan ympäristön ja monipuolista tukea.

”Olin juonut käytännössä päivittäin 20 vuotta. Määrät eivät omasta mielestäni olleet isoja, hoidin työt ja muksun. Mutta iltaisin meni kasipäkki olutta ja viikonloppuisin vielä lisää. Loppuvaiheessa aloitin juomisen jo kuudelta aamulla, tai viimeistään yhdeksältä, kun kaupat aukesivat.

Jo aikaisemmin yritin ottaa juomisesta puolen vuoden taukoja, jotka kuitenkin katkesivat milloin mistäkin syystä, esimerkiksi lomamatkalle ei voinut mennä juomatta. Olin noin vuotta ennen hoitoon hakeutumista tajunnut, että olen alkoholisti ja yrittänyt useita eri asioita kuten antabusta lopettaakseni.

Lopulta sain totaalisen burnoutin ja menin ensin lääkäriin hakemaan apua masennukseen. Kotona luin aiheeseen liittyviä Facebook-ryhmiä ja mietin, että alkoholillakin taitaa olla asiaan vaikutusta. Päätin, että lääkärille olisi syytä kertoa myös juomisesta. Ei ole mikään ihme, että sain burnoutin. Tein 12 tuntisia työpäiviä ja illat ryyppäsin.

Olin Maivitassa noin viiden viikon perushoitojakson, joka meni siinä mielentilassa, että haluan oppia kaiken mitä voin. Hoitojakso on intensiivinen. Nukuin hyvin, mutta muuten kaikki aika menee itsensä hoitamiseen. Jos ei ole ryhmää tai oppituntia, miettii asioita päässään tai juttelee muiden kanssa. Kokemuksessa on tosi positiivista se, että kaikilla, myös hoitajilla, on sama ongelma. Se jolla ei ole riippuvuutta, ei voi sitä täysin ymmärtää. Vertaistuki on valtava voima.

Aluksi yrittäjälle oli vaikeaa, ettei puhelinta saa käyttää kuin kaksi tuntia viikossa, mutta aika pian tajusin, että normaalimaailman kanssa ei voi olla tekemisissä. On älyttömän hyvä, että useaan viikkoon ei tarvitse miettiä arkipäivän asioita, kuten ruokia. Lisäksi paikassa on hienot ulkoilumahdollisuudet. Kävin kävelyllä aamuisin ja iltaisin, ja kesäaikana pääsi uimaankin.

Hoidon jälkeen katkeruus itseä ja muita kohtaan on häipynyt melkein kokonaan. Hoito on auttanut myös muihin elämän ongelmiin, olen oppinut selvittämään niitä, sen sijaan että pakenisin juomiseen. Nyt sanonkin, että kaikille pitäisi saada tämä sama hoito, vaikka ei olisi riippuvuuttakaan, se tekisi ihmisistä vähän parempia.

Nyt käyn jatkohoidossa kerran viikossa ja se riittää minulle. Parin tunnin ajomatkalla hoitopaikkaan ehdin vielä miettiä itse, miten viikko on mennyt.

Olen kohta ollut vuoden raittiina ja se ei tunnu enää samanlaiselta merkkipaalulta kuin ensimmäiset viikot tai kolme kuukautta. Tästä on tullut nyt itselle itsestäänselvyys, näin tämän pitääkin olla.”