Sekä sosiaalityöntekijä Marja Lilja että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurmi kokevat, että työn motivoivuus syntyy ennen kaikkea positiivisesta työn imusta. Liljan mukaan työ yksinkertaisesti vie täysin mukanaan.
”Asiakkaan ajatusten syövereihin pääsee syvälle, välillä ehkä liiankin syvälle, ja ihmisten elämään lähelle. Parhaita hetkiä ovat ne, kun asiakkaan kanssa huomataan, että nyt on tapahtunut todella tärkeää edistystä. Tätä tapahtuu usein”, hän aloittaa.
Nurmi kokee, että sekä asiakas- että esihenkilötyössä haastavien tilanteiden äärelle voidaan syventyä ja hakea uusia näkökulmia.
”Esimerkiksi lastensuojelussa kokoonnutaan kerran viikossa asiakkaan haasteiden juurisyiden äärelle ja etsitään yhdessä suuntaa”, Nurmi kertoo.
Nurmi mainitsee kokeilleensa myös elämää lastensuojelutyön ulkopuolella muutaman kuukauden ajan.
”Tulin takaisin, koska tämä on yksinkertaisesti minulle ainoa oikea paikka. Mikään muu työ ei anna sisällöllisesti näin paljon. Työn tuloksien näkeminen vaatii kuitenkin sinnikkyyttä, ratkaisut eivät meidän työssämme ole nopeita.”
Parhaita hetkiä ovat ne, kun asiakkaan kanssa huomataan, että nyt on tapahtunut todella tärkeää edistystä
Opiskelun ja muun elämän yhteistanssia
Sekä Lilja että Nurmi ovat opiskelleet työn ohessa maisteriksi, Lilja jopa kaksi kertaa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman työnantajan tukea.
”Maisterivaiheen opiskelijoita tuetaan 30 palkallisella päivällä. Sosiaalityön aiempia opintoja ennen maisterivaihetta tuetaan myös palkallisin opintopäivin. Lisäksi liukuva työaika ja työnantajan muu hyvä jousto mahdollistavat paitsi opiskelun, myös ihan normaalin elämän yhteistanssin”, Nurmi kertoo.
Nurmen mukaan työntekijät kiittävätkin sitä, miten he pääsevät aidosti toteuttamaan esimerkiksi omaan uraan liittyviä toiveita.
”Itselleni Päijät-Häme on tarjonnut mahdollisuuksia kehittyä ohjaajasta sosiaalityöntekijäksi avo- sijais- ja jälkihuoltoon ja sen myötä esihenkilötehtäviin. Siksi olen täällä edelleen ja toivon, että tulevaisuutenikin on samassa työpaikassa.”
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tavoitteena on olla alan paras julkinen työpaikka. Tämä näkyy työntekijöiden urakehityksen tukemisena sekä osaamisen ja palkitsemisen kehittämisenä.
Arkityön osalta tärkeää on, että paitsi esihenkilöt myös kollegat kuulevat ja ymmärtävät toisiaan.
”Joka työpaikalla ei todellakaan ole selkeää, mikä on esimerkiksi kenenkin työnkuva. Meillä sosiaalipalveluissa tätä ei tarvitse miettiä, vaan jokainen hoitaa tonttiaan”, Lilja toteaa.
Yhteisvoimin onnistumisen kokemuksia
Molemmat työntekijät näkevät alueen vahvuudeksi sen, että asiakkaiden tapausta ei koskaan katsota vain yhdestä näkökulmasta. Sen takia sosiaalihuollossa tehdään verkostotyötä esimerkiksi koulun tai mielenterveys- ja perheneuvolapalveluiden kanssa.
”Meillä Hollolan sote-keskuksella kaikki ovat vielä hyvin saman katon alla. Itse en koskaan pelkää hyödyntää muita tahoja omassa työssäni. Paitsi että asiakas saa silloin monipuolisempaa näkökulmaa, yhteistuumin eteneminen antaa myös koko tiimille suurempia onnistumisen kokemuksia”, Lilja mainitsee.
Nurmi muistuttaakin, että kukaan ei voi tukea lapsia yksin, vaan siihen tarvitaan koko ketjua, niin varhaiskasvatusta, terveydenhuoltoa kuin koulun oppilashuoltoa.
”On myös hyvä muistaa, että asiakkaidemme elämän pulmat voivat koskettaa ketä tahansa, ne eivät ole ainutlaatuisia. Siksi me kohtaammekin jokaisen tasaveroisesti, ihmisinä ihmisille. Kaikki työmme pohjaa siihen.”
