Vielä pari vuosikymmentä sitten monen käsitys oli, että MS-tauti vie pyörätuoliin ja sairastuneen työura on pian ohi. Nykynäkemys on kuitenkin täysin toisenlainen.
“Lääkehoito ja tietämys ovat kehittyneet valtavasti. Suurin osa MS-tautia sairastavista pysyy entistä pidempään työelämässä, eikä sairaus välttämättä näy päällepäin”, Neuroliiton puheenjohtaja ja Suomen MS-säätiön hallituksen jäsen, neurologian dosentti Juha-Pekka Erälinna kertoo.
MS-tauti eli multippeliskleroosi on keskushermoston parantumaton autoimmuunisairaus, jossa osa sairastuneen immuunijärjestelmästä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. Ensioireita ovat usein näön heikkeneminen sekä tunto- ja tasapainohäiriöt.
“Oireet voivat vaihdella olosuhteiden mukaan ja taudinkuva on hyvin moninainen. Siksi hoito ja kuntoutus on yksilöllistä.”
MS-tautiin on onnistuttu kehittämään useita lääkkeitä, mutta taudin syntymekanismia ei vieläkään tunneta, eikä parantavaa hoitoa ole. Tyypillisesti MS-diagnoosin saa 20–40-vuotias nainen.
“Usein sairaus puhkeaa, kun koulut on käyty, perhe on perustettu ja velat otettu, eli juuri silloin, kun henkilön täyttä panosta eniten tarvittaisiin.”
Apurahat ovat tutkimuksen elinehto
MS-tautiin voi liittyä voimakasta ajatteluun ja toimintaan vaikuttavaa uupumusta, minkä takia esimerkiksi työssä ja kotiaskareissa voi tarvita enemmän taukoja. Taudin ennustamattomuus vaikeuttaa osaltaan tulevaisuudensuunnitelmien tekemistä.
Suomen MS-säätiö on ainoa suomalainen säätiö, joka on keskittynyt jakamaan apurahoja MS-taudin ja harvinaisten neurologisten sairauksien tutkimukseen. Tutkimusta on tuettu tähän mennessä jo 600 000 eurolla.
“Jakamillamme apurahoilla on tutkijoille suuri merkitys. Se on paitsi elin-
ehto tutkimuksen toteuttamiselle, myös tunnustus tehdylle työlle”, Erälinna sanoo.
Suomalainen MS-tutkimus on Erälinnan mukaan huipputasoa, mutta siihen tarvitaan resursseja. Siksi säätiön saamilla lahjoituksilla on merkittävä rooli.
“MS-säätiön kautta lahjoitukset kohdentuvat tehokkaasti ja laaja-alaisesti MS-taudin tutkimukseen, josta on usein välitöntä apua sairastaville. Tukemamme tutkimuksen kautta on pystytty kehittämään entistä parempia lääkkeitä, saatu uutta tietoa ja kehitetty kuntoutusta.”
