Parkinson-säätiö tukee suomalaista liikehäiriösairauksien prekliinistä ja kliinistä tutkimusta. Parkinsonin taudin lisäksi tutkittaviin sairauksiin kuuluvat esimerkiksi PSP- ja MSA-taudit, dystonia, Huntingtonin tauti, pikkuaivosairaudet ja vapinasairaudet.
”Pääpainomme on väitöskirjatutkimuksissa, missä olemmekin saaneet paljon hyvää aikaan. Olemme 30 toimintavuoden aikana tukeneet 91 väitöskirjaa liikehäiriösairauksien osalta, mikä on Suomen kokoiselle maalle paljon”, kertoo prof. (h.c.), neurologian ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri sekä Suomen Parkinson-säätiön hallituksen puheenjohtaja Seppo Kaakkola.
Säätiörahoituksen merkitys tutkimuksen kannalta on täysin kriittinen. Julkisen rahoituksen keskiössä ovat tyypillisesti terveystaloudellisesti merkittävimmät sairaudet kuten diabetes tai syöpäsairaudet. Harvinaisempien sairausryhmien osalta kohdistettu säätiörahoitus voikin olla ainoa mahdollisuus tutkimuksen edistämiseen.
”Liikehäiriösairauksista monet ovat harvinaisia, eikä muualta ole saatavissa rahoitusta. Lisäksi osa niistä esiintyy ainoastaan Suomessa, joten tiettyyn alueeseen keskittyneen säätiön merkitys on suuri”, Kaakkola jatkaa.
Tutkijoille säätiörahoitus mahdollistaa ideoiden testaamisen
Turun yliopiston neurologian professori ja Tyks Neurokeskuksen ylilääkäri Valtteri Kaasinen on tehnyt Parkinson-säätiön kanssa yhteistyötä jo kymmeniä vuosia. Säätiö tuki hänen väitöskirjaansa sekä sittemmin usean hänen tutkimusryhmänsä jäsenen väitöskirjatutkimusta. Tällä hetkellä hänen tutkimusryhmänsä saa säätiöltä rahoitusta laajempaan tutkimushankkeeseen.
Hänen mukaansa monet tämän sairaustyypin tutkimukset olisivat mahdottomia ilman säätiön tukea.
”Liikehäiriösairauksien tutkimushankkeet eivät välttämättä rakenteeltaan tai kooltaan sovi muiden rahoitusmekanismien piiriin. Jos Parkinson-säätiötä ei olisi, se näivettäisi tutkimuskenttää merkittävästi. Säätiön avulla voidaan aloittaa myös kekseliäitä hoidollisia tutkimuksellisia avauksia, ja pienempiä projekteja, jotka voivat lumipallomaisesti kasvaa isoiksi asioiksi”, Kaasinen kuvailee.
Testamenttilahjoitukset ovat tärkein osa säätiön varainhankintaa ja sitä kautta paras tapa tukea suomalaista tutkimusta.
”Noudatamme myös testamenttilahjoittajan toivomusta, jos varoja halutaan esimerkiksi kohdentaa tietyn sairauden tutkimukseen. Minimilahjoitussummaa ei ole, ja lisäksi olemme säätiönä täysin avoimia siitä, miten varat käytetään”, Kaakkola summaa.
