Apua silloin kun tarvitaan

Anne Rosenlewin ja hänen sisarustensa isä Gustav Rosenlew menehtyi joulukuussa 94-vuotiaana. Gustavin hoitosuhde Superseniorit Oy:n kokeneiden sairaanhoitajien kanssa kesti noin kaksi vuotta aluksi kotona, ja myöhemmin palvelutalossa.

”Isämme pärjäsi hyvin kotona, kunnes joutui selkävaivojen takia sairaalaan. Sen jälkeen hän tarvitsi apua kaikenlaisissa kodin askareissa”, kertoo Anne. ”Saimme sairaalan kautta kontaktin supersenioreihin. He auttoivat isän kodin järjestämisessä sellaiseen kuntoon, että hän pystyi asumaan siellä.”

Anne pitää tärkeänä sitä, ettei hänen isänsä tarvinnut olla koskaan yksin, ja hoito oli kokonaisvaltaista sairaanhoitoa. Sisaruksia pidettiin ajan tasalla hänen voinnistaan.

”Kun isä muutti palvelutaloon, supersenioreista oli taas paljon apua. Se mahdollisti hyvän ja turvallisen muuton. Kokeneilla hoitajilla oli asioissa varma ote. Silti tuntui että meitä kuunneltiin, eri vaihtoehdoista keskusteltiin ja isän ja meidän lasten tahtoa kunnioitettiin.”

Koko ikänsä ilmailua rakastaneelle Gustaville järjestyi vielä ihana yllätys. Hänen ”suosikkihoitajansa” järjesti hänelle hoitorutiinien päälle vierailun Suomen ilmailumuseoon.

Viitisen vuotta sitten eläköitynyt Raija Stjernvall asuu yksin. Hänen lapsensa asuvat ulkomailla. Hän tiesi Superseniorit Oy:n palveluista ja osasi hyödyntää niitä mennessään kolme vuotta sitten leikkaukseen.

”Kun palasin kotiin, oli superseniori vastassa ja yöpyi luonani muutaman yön. Senkin jälkeen sain apua lääkitykseen, haava- ja hygienianhoitoon sekä ruuanlaittoon liittyvissä asioissa. Oli turvallinen olo, kun kokenut hoitoalan ammattilainen auttoi alkuun toipumisen ja liikkumisen kanssa.”
Raijan mielestä sillä oli suuri merkitys, että superseniorit olivat omalla elämänkaarellaan suurin piirtein samassa vaiheessa kuin hän. Se auttoi keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen syntymisessä.

Sillä oli suuri merkitys, että superseniorit olivat omalla elämänkaarellaan suurin piirtein samassa vaiheessa.

Yksin asuva Hannele Eerola kävi isossa leikkauksessa joulukuussa. Kotiutuminen koitti vuoden vaihteessa. Superseniori nouti hänet sairaalasta kotiin, ja ensimmäiset yöt Hannelella oli kotona turvana sairaanhoitaja. Hoitajat kävivät hänen luonaan myös päivisin, ja palvelu kattoi sairaanhoidon lisäksi kaiken arjessa tarvittavan.

”He seurasivat terveydentilaani, huolehtivat ravitsemuksestani, auttoivat ruoanlaitossa ja muissakin arjen askareissa. Ensimmäisen viikon lopulla kävin jo saunassa hoitajan avustamana.”